teen uuden blogin! Tämä nyt vaan on aikansa elänyt ja haluan jotain IHAN uutta. Kiitos ja kumarrus, halataan kun tavataan. :) Uusi osoite on: http://amber.vuodatus.net nimellä Rajatapaus.

<3:lla Amber

Juu, otan taas esille tämän minulle hyvinkin tärkeän asian, eli musiikin. Mä olen monesti miettinyt musiikin sanomaa ja kaikkea mitä se käsittää. Musiikkihan on yhtä laaja käsite kuin Venäjä (vanha vitsi...) ja sitä on montaa sorttia. On klassista, hip hop ja rap musaa, poppia, jazzia ja blusia, rockia ja heviä....Itseeni kolahtaa kaksi jälkimmäistä todella lujaa. Olen kuunnellut musiikkia aina, pienestä pitäen on meillä radio soinut. Tykkäsin ekalla ja tokalla luokalla mm. Nylon Beatista, joka oli yksi suosikeistani vielä viidennelläkin luokalla, mutta sitten se vain lopahti, miksi? Koska löysin rockin ja hevin ihmeellisen ja ihanan maailman. Neljännestä luokasta lähtien olen tykännyt Red Hot Chili Peppersistä, joka on yksi lemppari bändeistäni edelleenkin. Lisäksi aloin tykätä Don Huonoista. Viidennellä luokalla meillä oli musiikin tunnilla tapana viedä kukin kerrallaan oma suosikki biisinsä muille kuultavaksi. Mä vein Stratovariuksen Eagle heartin. Siitä se sitten varmaan lähti, ja kuudennella luokalla kun olin, alkoi täälläkin kuulua radio city, joka on siis jo lopettanut. Sen jälkeen en ole poppia vapaa ehtoisesti kuunnellut. Olen ihan myyty.

Mun mielestä musiikissa on tärkeää monikin asia, mutta etenkin se, ettei siihen koskaan kyllästy. Mulla on tällä hetkellä mp3-soittimessa vain 48 biisiä, joihin en ole kyllästynyt vieläkään, vaikka kyseiset biisit ovat olleet suosikkejani siitä lähtien kun ne olen ensimmäisen kerran kuullut. Eikä musiikki mielestäni saa vain olla iloista rallatusta taustalla, se on enemmän. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun kuuntelee oikein keskittyneesti jotakin todella hyvää biisiä. Musiikki on jotain järjellä selittämätöntä, näin sen minä koen. Ja puhun nyt tässä juuri siitä musiikista jota minä rakastan. Muusta en voikaan puhua, koska muita lajeja en todellakaan tunne kovin hyvin. En edes tiedä mitkä ovat listoilla tällä hetkellä. Hyvä musiikki herättää minussa tunteita. Se saa joku piristymään ja hyvälle tuulelle tai itkemään. Tämäkään ei ihan aina onnistu, mutta kun keskittyy, niin kyllä se siitä. Jos olen joskus huonolla tuulella, tekee hyvä avata vaikka radio ja kuulla hyvä biisi. Joskus on ihana kuunnella musiikkia ja ihan itkeä sen mukana. Mä olen joskus tehnyt niin ja se on jotenkin ihan ainutlaatuista. Se saattaa kuulostaa todella typerältä, mutta oikeasti on hyvä itkeä ilman mitään syytä. Tuntuu, että en mä sittenkään ole yksin tässä maailmassa, on mulla sentään musiikki.

Sitten tulen otsikon aiheeseen, eli kuka todella kuolisi musiikin tähden. Musiikkia tehdään suunnattomat määrät. tehdään hittejä ja huteja. Levyt myy tai ei. Mulle se ei ole kovin tärkeää. Olen samaa mieltä kuin kunnon hevarit ja rokkarit, musiikkia ei tehdä rahan takia, vaan itse musiikin takia. Minusta on todella hienoa, että on niinkin hieno tapa ilmaista itseään kuin musiikin kautta. Musiikilla voi ilmaista ihan mitä vain. Minä voisin sanoa, että voisin kuolla musiikin tähden. Jos jonkun ihmishenki olisi uhrattava, että musiikkia voisi taas kuulla, olisin varmaan valmis siihen. Se olisikin ainoa asia tässä maailmassa minkä vuoksi voisin kuolla. Musiikki on monelle ihmisellä top 5 tärkeimmissä asioissa, eikä sitä saisi ottaa kenestäkään pois.Eikä kenenkään musiikkimakua saisi arvostella. Jokainen tuntee ja kokee musiikin ihan omalla tavallaan, mutta tärkeintä on, että sen tuntee. Musiikki on minulle elämäntapa ja ilman sitä tuskin tulisin toimeen. Se on varmaan ainut asia josta olen riippuvainen.

Soori, ei ole inspistä ollut kirjoittaa. :( Olen tullut laiskaksi. No ei, vaan oikeasti on aiheet ihan loppu. Mutta mutta, olen saanut ne sivut kutakuinkin valmiiksi! ja tässä on osoite:

www.freewebs.com/maelatte

Sinne vaan kaikki keitä kiinnostaa.:) Sieltä voi lukee lissää mun jotain tuotoksia ja kattella mun piirtämiä kuvia yms.

Mä olen miettinyt, että kuinka erilaisia me ihmiset olemmekaan. Siis sehän on aivan päivän selvää, ja tässä kohtaa joku jo miettii, etten sitten aiemmin tuota ole tajunnut. No olen. Mutta sen tajuaminen toisinaan on ihan kamalan vaikeaa. Ihmisillä on halu tehdä asiat omalla tavallaan, niin kuin he ovat ne tottuneet tekemään. Ja jokaisella on oma tapa. Sitten sitä ollaan ihan pulassa kun ei saakaan tai voikaan käyttää sitä omaa tapaa. Ainakin minusta se on suunnattoman ärsyttävää. Tämän takia en esimerkiksi käy usein ystävieni kanssa missään kaupoilla, koska tykkään  tehdä asiat juuri niin kuin minä haluan. Jos olen kamuni kanssa vaikka vaatekaupassa, tulee tunne, että toinen ei jaksa odottaa jos mä sovitan jotain tai katson tarkkaan tuoteselostukset jostakin kosmetiikka jutusta. Jokainen ajattelee omalla tavallaan, ja joskus tulee ristiriita tilanteita, kun toinen on toista mieltä ja toinen toísta. Mutta on hyvä ettei kukaan ole täysin samanlainen. On kuitenkin mukavaa shoppailla esimerkiksi siskon kanssa, jonka tottumukset tietää melkein pilkulleen. Huomaa myös, että ihmisten elämän arvot ovat täysin erilaisia. Toisille riittää että on onnellinen, toiset haluavat valtaa ja rahaa. Raha ei sinänsä ole pahasta kenellekään, ilman rahaa kun tässä ihmiskunnassa ei voi omistaa mitään maallista. etenkin se minua harmittaa, kaikki on niin maallista ja pinnallista. Inhoan ihmisiä jotka eivät viitsiydy katsoa pintaa syvemmälle, vaan näkevät vain rumat kasvot ja koukkujalat.

Jaa...Mun ajatukset on tällä hetkellä niin sekavat, että tiedä mitä kirjoittais saatikka sanois. Olen kuitenkin tekemässä omia sivuja, joten täällä minua ei kamalasti näy. Ja ei tämä enää kamalasti innostakaan varmaan tulee sinne mun sivuille sitten sellainen hieman erilainen blogi. Tulen laittamaan sen tänne sitten. :)

Mulla on nyt väliaikaisesti pää ihan tyhjänä, en oikein keksi mitään mistä kirjoittaa. Jos on toiveita, kertokaa. Mutta varautukaa siihen, että seko-Amber ei osaa muotoilla asiaa niin kuin joku välttämättä haluaisi...:D

Mukavaa kun tulee kevät, täällä on ainakin tiet jo ihan sulaa. Huomenna pääsee fillarilla kouluun! Mä en todellakaan ole niitä, ketkä sitkuttaa pyörällä kouluun oli lämmintä tai kylmää kuinka paljon tahansa. Sääkin vaikuttaa melko usein, siis onko pouta vai itkeekö taivas. Jeps. Hyvää kevättä kaikille! :)

Olin tänään katsomassa Agatha Christien näytelmää Hiirenloukku. Oikein mainio näytelmä, sanoisin. Kyseessä on siis jännitysnäytelmä, jossa erääseen täyshoitolaan majoittuu muutama vieras ja jonkin ajan päästä huomataan, että heidän joukossaan on murhaaja. Mukavaa tässä oli se, että murhaaja pysyi arvoituksena näytelmän loppuun asti, ja vaikka kuinka yritin pohtia ja arvailla, että kuka se heistä oli, oli henkilö täysi yllätys. Pidin kovasti lavastuksesta ja näyttelijätkin hoitivat homman hienosti. Suosittelen näytelmää kaikille, keillä on se mahdollisuus nähdä.

Mutta päästäkseni aiheeseen, joka siis on hiirenloukku, lopetan löpinän kyseisestä näytelmästä. Oikeassa elämässäkin on olemassa vastaavanlaisia hiirenloukkuja, ihan samassa merkityksessä kuin näytelmässäkin, mutta niin myös verrannollisena. Joku voi tuntea olevansa loukussa, tuntea tukehtuvansa, koska ei ole tarpeeksi tilaa. Näin voi esimerkiksi olla liian tiivissä seurustelusuhteessa tai vaikka kotona, koska vanhemmat ovat kamalia kyyliä. Tai sitten voi ihan oikeasti joutua näytelmän kaltaiseen loukkuun, pääsemättä ulos jostakin tilasta. Miltä tuntuu jäädä jumiin hissiin, jossa kaverinasi on naapurin kännikala? Tai miltä tuntuu jäädä loukkuun vaikka ulos, pääsemättä sisään?

Loukkuun jääminen pelottaa ihmisiä. Vaikka olemme koko ajan sisätiloissa, kotona tai muualla, on ihan tavallista enkä ajattele asiaa ollenkaan. Mutta sama tilanne muuttuu hirveäksi, kun talossa on joku ihan vieras, vaikka murtovaras. Sitä haluaisi pysyä piilossa, niin kuin sinua ei olisikaan. Tämä pätee myös ihan käytännössä ihmisten kesken. Me piiloudumme ulkokuoremme sisälle, mikä näkyy suurena massailmiönä. Syy tähän on se, että vältämme tietoisesti joutumista loukkuun, sellaiseen kun voi päätyä vaikka ei olisikaan samassa täyshoitolassa murhaajan kanssa.