Mä olen miettinyt, että mihin kaikkeen ihminen sitä elämänsä aikana joutuu mukaan. Seikkailu alkaa jo ihan vauvana, kun on kaste, missä vähän leikitään veden kanssa. Sitten leikitään elämällä, kun työnnetään nenään, suuhun ja korviin kaikkea nyrkkiä pienempää. 3-6 vuotiaan elämä on varsin hurjaa, opetellaan ajamaan pyörällä ja pelaamaan jalkapalloa ja leikkimään berbeilla. Touhutessa sattuu kaikenlaisia haavereita ja siinä se kipukynnys kasvaa. Sitten alkaa koulu, se vasta jännää onkin! Ensimmäinen ja toinen luokka menee kuin siivillä, vähän opiskellaan matikkaa ja luetaan aapista, ja leikitään kivoja leikkejä. Tämä vaihe on myös tärkeä sen kannalta, että porukasta alkaa erottua yksilöitä, kenestä tulee ihmiskunnan uusi toive ja kenestä nuorisorikollinen. Mutta kun nuo kaksi koululuokkaa on käyty, alkaakin tylsä todellisuus; koulua, koulua ja koulua. Peräti vielä neljä vuotta ala-astetta. Ala-aste on kyllä jännää aikaa, ei siinä mitään. Tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii kaikkea uutta ja jännää. Kuten vaikka että oravat ei muni ja ihminen ei ole kala. Sitten siirrytään yläasteelle ja alkaa se kuuluisa murrosikä. Pian sitä huomaa, että opettajat on ihan pyllystä, kaverit on ihan kivoja, pojat on söpöjä ja vanhemmat hankalia. Ja elämä on kerrassaan aivan kamalaa, ja on mielessään sitä mieltä, että kellään ei varmasti meni näin huonosti. Ja läksyjähän ei kukaan tee. No, siinä meni yläaste, pitäisi valita suunta elämälleen. Tässä kohdassa moni on ihan hukassa ja menee sen takia lähes pakotettuna lukioon. Ei siinä mitään, lukiossa on varmasti ihan kivaa. No, lukion jälkeen pitäisi sitten jatkaa opintoja, vaikka osa opitusta meni ihan ohi korvien kun oli niin rajuja bileitä siinä sivussa. Ei se mitään, elämä menee kerrassaan hienosti, mummisi pakottaa sinut hakemaan lääkikseen ja pistätkin paperit sinne. Sitten kun koittaa pääsykoe, olet ihan hukassa. Oliko se penisiliini mikä auttoi kuumeeseen vai sittenkin purana? Teet kokeen aivot jäässä ja kun tulokset ovat tiedossa, sinua odottaa ikävä yllätys; et päässyt sisään. Toisaalta olet iloinen, sillä lekurina sinun olisi pitänyt tutkia mummisi virtsaa, jossa tämä epäili olevan vikaa. Mutta toisaalta, koet olevasi epäonnistunut ja se ajatus päässä marssit lähimpään kapakkaan ja vedet kännit. Aamulla huomaat herääväsi roskiksen vierestä, lompakkosi on viety ja olet onneton, kun uusi puserosikin on oksennuksessa. Mutta, sitten ryhdistäydyt ja menet ajamaan rekkakortin. Elämäsi jatkuu hyvin, ajelet lasteja ympäri Eurooppaa ja kuuntelet rokkia. Sitten yhtenä päivänä tapaat Sen Oikean ja hups, sinulla onkin suurperhe ympärilläsi. Rekka on tallissa, mutta muuten pullat hyvin uunissa. Mutta lapset kasvavat ja ovat hyvin hankalia. Huudat päivästä toiseen pää punaisena ja joudut popsimaan verenpaine lääkkeitä säännöllisesti. Mutta lapset kasvavat taas ja muuttavat pois kotoa. Sinä satutat kaasujalkasi ja jäät varhaiseläkkeelle, aviopuolisollasi on salarakas ja te eroatte. Olet onneton ja ensimmäinen lapsenlapsi syntyy. Se piristää ja kulutat päiväsi ostelemalla kaikkea kivaa aina vaipoista tietokonepeleihin. Niistä innostut itsekin ja joudut pelikierteeseen. Menet niin sekaisin, että sinut toimitetaan vanhainkotiin ja lapsesi eivät vaivaudu käydä katsomassa sinua. Olet onneton ja popsit salaa toisen mummon rauhoittavia. Telkkarista tulee ihan hyvää ohjelmaa, lemppareitasi ovat puhelinpelit. Hoitajat ovat mukavia, mutta muut asukkaat eivät välitä sinusta. Masennut ja eräänä kauniina päivänä vaihdat hiippakuntaa. Sinulle pidetään kaunis muistotilaisuus, jossa poikasi vetää kännit. Haudallasi on kimppu viimekesäisiä kukkia, jotka eivät edes maadu.

Jutun pointti oli se, että elämästä ei selviä hengissä.