Mä olen miettinyt, että miksi ihmiset on niin kamalan uteliaita. Tai no, se on kai vähän ihmisen perusluonteessa, mutta kumminkin. Utealiaisuus osaa olla suurimman osan aikaa todella rasittava piirre ihmisessä. Ja uteliaita on paljon. Eikä kyse ole nyt sellaisesta pikku-uteliaisuudesta, jota myönnän olevani myös itsessäni, vaan tajutonta kyyläämistä ja hinkua saada tietoonsa mitä typerämpiä ja tarpeettomimpia asioita vain tietämisen ilosta. Pitää saada tietää, kenen kanssa kukakin seurustelee, kuinka paljon joku saa viikkorahaa/ palkkaa, onko jollakin jotain erikoisia suuntautumisia jonkin asian suhteen, millainen musiikkimaku on, paljonko joku painaa ja missä se asuu, onko sillä jotain ongelmia ja mitä, miksi se on tuollainen, minkä sait numeroksi tästä kokeesta, mikä oli sun keskiarvo viime todistuksessa, miksi sä olet noin outo, onko sulla minkälaisia sukulaisia, ai sun vanhemmat on kuulemma hulluja...RASITTAVAA! Ihan kuin ihmisellä ei saisi olla lainkaan yksityisyyttä. Tai saa, eihän kysyjiä edes välttämättä oikeasti kiinnosta, pitää vain kysyä. Minua ei totta puhuen edes kiinnosta muiden ihmisten asiat. Tai ihmisten, joiden kanssa en ole sen kummemmin tekemisissä. Minulta kysellään joskus asioita, joihin en kertakaikkiaan edes osaa vastata. Siispä tässä totean asian lyhyesti, että uteliaisuus on mielestäni pahe, eikä sitä kannata harjoittaa suuressa määrin. Välinpitämätön ei saa olla, mutta joku raja sentään. Että näin. :D