Mä olen miettinyt, että mikä siinä on, kun ihmisiä arvostellaan sen perusteella, miten he pukeutuvat. Jos käyttää lantiorarkkuja ja napapaitaa, äklöjä koruja ja meikkejä, on pissis. Tai jos pukeutuu mustaan tms. käyttää pitkiä kaapuja, nahkatakkeja, on lävistyksiä ja ties mitä, on gootti. Fruittari on taas ulkonäköönsä panostava mies. Punkkareilla on irokeesit, revityt farkkuliivit joissa on tusina bändilappua ja joku mielenosoituksellinen teksti takin takana. Tai siiten voi olla ihan tavis, pukeutua Seppälän, H&M:n ja Vero Modan kuteiseen, jotka ovat taatusti muotia etkä taatusti ole poikkeava. Sillä juuri se paita minkä ostit H&M:stä on noin joka kymmenellä tyypillä. Se siitä yksilöllisyydestä.

Minä en hae huomiota pukeutumisellani. En halua näyttää vaatteillani, kuka olen. Tuntuu, että kun näkee kadulla jonkun gootin, sitä ajattelee, ai toi tollainen, varmaan samanlainen kuin kaikki muutkin. Mutta en myöskään halua olla tavispukeutuja, enkä sitä omasta mielestäni ole. Lisäilen asuuni aina jotain poikkeavaa, mitä muut eivät ehkä huomaa, mutta jonka itse tunnen olevan erilaista kuin muilla. Jos jollakin on samanlainen paita kuin minulla, en pidä sitä samaan aikaan kuin hän, ja saatan pitää sitä erilailla. Kaikenlisäksi se näyttää päälläni erilaiseta. Olen ehdoton farkkutyttö, ja minulla on viidet erilaiset farkut, melkein samanvärisetkin. "Tavaramerkkini" on pitkähihaisen t-paidan päälle puettu lyhythihainen t-paita. Minulle on sanottu, että pukeudun erilailla kuin muut, mistä olen tietysti iloinen, mutta en kuitenkaan pyri siihen. Haluan olla yksilöllinen, siinä määrin kuin kaikki muutkin, mutta olen sitä omassa mielessäni.

Mutta ainoa asia, mikä tässä koko jutussa mina ärsyttää on se, että ihmiset tosiaan arvostelevat ja luovat mielikuvia toisista ihmisistä heidän pukeutumisensa mukaan. Miksi? Eikö se oli tärkeintä, että meillä on edes jotain päällä? Minua luullaan ihan oikeasti joksikin poppariksi joka kuuntelee Antti Tuiskua, koska käytän värikkäitä vaatteita ja hameita. mutta yleensä minulla on myös kolme ketjua lanteellani, joka on osoitus siitä, etten ole mikään poppari. Pohjimmiltani olen oikea rokkityttö. Riippuu vain siitä, kuka sen osaa nähdä. Ei ihan kuka vaan, jos minulta kysytään. Siispä, mielestäni ei pidä suoraan pukeutumisellaan osoittaa, mitä mieltä on tai kuka luulee olevansa, vaan jättää mietinnänvaraa. Salaperäisyys on joskus ok.

Meemi: Kertokaa hieman omasta pukeutumisestanne!:)