Mä olen miettinyt, että miksi ihmiset haluaa johonkin tiettyyn ammattiin. Kun ammatteja on ihan hirveästi. Tietty se halu siihen ammattiin liittyy varmaan aika lailla niiihin omiin taitoihin, mutta jos ei omaakaan mitään taitoa. Siis kuka ihan oikeasti on joskus pienenä halunnut istumaan eduskuntaan? Tai halunnut olla pienestä pitäen joku ihmeen johtaja jossakin tehtaassa, jossa tehdään vauvan vaippoja? Tai kuka haluaa olla siivooja? En minä ainakaan. Mä en edes tajua, miksi ihmiset hakee tuollaisiin ammatteihin koulutusta, kun joku siivooja esimerkiksi. Mitä iloa on joka päiväisestä sairaalan vessojen siivoamisesta, varsinkin kun palkka on vähän sitä sun tätä. Päivän ilon aihe on huomata, että kutosen pappa ei olekaan käynyt tässä vessassa ja ruiskinut miten sattuu. Ja sitten eduskunta. Mä en tajua politiikasta en sitten mitään ja mä en ymmärrä mitä joku siinä sitten näkee. Suuria pöötöksiä niin, mutta toteutuukos ne sitten ollenkaan. Sitä paitsi politiikka lihottaa ja tekee ihmisestä sellaisen tylsän pörssipöhkön.

Onko asia sitten niin, että ihminen tulee tylsemmäksi aikuisena? Miksi kukaan ei halua poliisiksi, niin kuin pienenä, tai barbiksi? Miksi aikuisena pitää olla niin realistinen ja mielikuvitukseton? Mä en tajua. Mä en halua koskaan tulla samalanlaiseksi, mä haluan olla jotakin suurta, enkä yksi sairaalan tai koulun siivooja, joiden selälle irvistellään ja lattiat sotketaan tahalleen heti kun se on pesty. Enkä mä halua olla poliitikko. Kaikki on niin kuivaa, mä haluan olla paljon enemmän. Pelata niillä korteilla, mitä mulla on, eikä heittää niitä menemään, koska sattuu nyt vaan olemaan niin, että se työ ei ole yhteiskunnalle mikään tärkeä. Pitää olla omia unelmia! Mä en tiedä miksi mä haluan isona, mutta luulen, että se on jotain kulttuuriin liittyvää. Mun korteissa vahvoina on musiikki, kirjallisuus, kuvataide, näytteliminen ja viestintä. Niillä mun pitää kai tulevaisuudessa pelata.