Mä olen miettinyt, että kuka on keksinyt sellaisenkin jutun kuin abit. Tai siis että niillä on sellainen juhla kuin penkinpainajaiset eli penkkarit. Eihän siinä mitään vikaa ole, ihan kivahan se on varmaan juhlia kunnolla pitkien vuosien jälkeen, ja kaikista ala-astelaisistakin on kiva kun saa karkkia ja näkee hassunhauskoja pukuja ja asuja. Kyllä minäkin tykkäsin kun olin 7-12 vuotias, ja niin kaikki muutkin. Kilpailimme luokkatoverien kanssa, kuka saa eniten karkkeja, ja kuka sai, sille oltiin hirmu kateellisia. Se oli siis piristys koulupäivään.

Mutta tänään, olin liki pakokauhuinen. Seisoin muista hieman sivummalla, muutaman kamuni kanssa, että kukaan ei tule sotkemaan naamaa, mutta karkkeja saattoi kumminkin lentää ulottuvillemme. Mutta emmehän me saaneet olla rauhassa, pian muutama abi hoksasi meidät ja tulivat huulipuna tai rajauskynä ojossa ja kaamea ilme naamallaan meitä kohti. Minä juoksin karkuun. Oli kerrassaan traumaattinen kokemus. Enkä sitten saanut omin avuin yhtään karkkiakaan, mutta säästyipähän hipiä halpishuulipunilta, joita luokkakamuni sitten päivän mittaan yrittivät hinkata pois, huonoin tuloksin.

Tänään mä sitten päätin, että kun musta tulee abi, aion kyllä kostaa. Hällä väliä vaikka ovatkin täysin viattomia. Karkkeja aion alkaa säästää ensi vuonna, että ovat sitten tarpeeksi vanhoja kun se abi päivä joskus koittaa. Tai jos koittaa.  Ja kyllä mä luulen että se koittaa, olen mä sen verran kunnianhimoinen. Tämä oli ehkä ensimmäinen päiväkirja tyylinen kirjoitus tässä blogissa, mutta ei oikein tullut mitään muuta mieleen. Jos jollakin on traumaattisia kokemuksia painollaan, tule purkamaan ajatuksiasi tänne! :D