Unelmat. Mitä ne ovat? Minulle ainakin tosi tuttuja. Tykkään unelmoida; se on suuri osa elämääni. Jotkut sanovat, että on ihan turha elää unelmissa, koska sinun pitäisi elää unelmaasi, mutta entä jos se ei ole mahdollista? kenties joku vammainen ihminen haluaisi olla ammatiltaan lentäjä, mutta ei KOSKAAN pysty siihen. Tai joku afrikan lapsi haluaisi joskus saada syödäkseen oikein kunnolla ja nähdä kivoja ohjelmia, mutta hänellä ei KOSKAAN tule olemaan varaa siihen. Miltä sen täytyy tuntua? He eivät voi asialle mitään, emmekä me tavalliset ihmiset yleensäkään. Meidän unelmamme ovat liian suuria täytettäväksi, vai ovatko? Kyllä ne yleensä ovat. Mutta miksi? Meillä on lupa unelmoida mahdottomasta, meillä on siihen täysi oikeus. Mutta se on vain unelma. Kukaan ei tiedä sitä, ja suuri osa ihmisistä haluaa pitää ne omana tietonaan. Minullakin on unelmia; suurempia ja pienempiä. Ne ovat osa minua, ilman niitä en olisi minä. Mutta miksi unelmoida siitä, mitä ei koskaan voi saada? Koska on paljon antoisampaa unelmoida sellaisesta, minkä tietää olevan mahdotonta. Ja jokaisessa meissä asuu pieni asia nimeltä toivo. Jokainen meistä toivoo salaa, jopa alitajunnassaan, että jos se nyt kumminkin onnituisi tai toteutuisi. Ja hyvä niin, ilman toivoa emme ole mitään, emme mitään. Toivoa ei saa koskaan menettää, koska silloin sinä menetät kaiken muunkin. Unelmat ovat osa toivoa. Ne antavat voimaa, vaikka kaikki muu menisi päin mäntyä. Siksi minä en ole samaa mieltä niiden joidenkin kanssa; unelmaansa saa toki elää, jos se vain on mahdollista, mutta koska niin harvoin se on, on parempi elää unelmissa, koska ne unelmat ovat osa elämäämme. =)