Mä rupesin tässä miettimään, että mikä on kaikista kamalinta, mitä mä olen syönyt. Ensimmäisenä tuli mieleen mummoni tekemä lihapiirakka. Oikeasti jos te maistaisitte sitä, ymmärtäisitte, että se oli ihan oikeasti karmaiseva kokemus. Toinen, mikä tulee mieleen, on veriletut. Niitä mä popsin pienenä perhepäivähoidossa, kunnes joskus tokalla luokalla tajusin, että hei, täähän on verta. Kaikkea sitä ihminen oivaltaakin. Sijoille pääsee myös entisen kouluni, ala-asteen, juustokeitto. Kerrassaan karmeaa. Sitten mää mietin, että mitä mie en ikinä söisi. Ensimmäisenä tulee mieleen aivot. Kun miettii, että mä söisin jonkun elimen, jolla se ajatteli. Huh. Tai sitten muita sisäelimiä. Maksaa olen syönyt, perhepäivähoidossa sitäkin, kunnes yhtenä kauniina päivänä tajusin, että hei, se on maksalaatikkoa. Ja makkaran seassa on varmaan mennyt muuta mielenkiintoista, tosin makkaraa en enää syö. Ja sitten mä en söisi kakkaa. Tai mitään elävää. No, hyttysen oon pari kertaa saattanut nielasta, mutta ne on niin pieniä, että ei sitä edes huomaa. Ja muuten, varsiselleri on aivan kamalaa! En suosittele kenellekään... Tässä nyt huomataan, kuinka me ihmiset osataan olla nirsoja. Mutta mä en halua elää enää silloin, kun ruoka loppuu ja ihmiset alkaa maiskuttaa toistensa sormia. Tai jotakin muuta ruumiinosaa. Olisihan se toisaalta kiva tietää, että miltä maistuis G.W.Bush. Varmaan aika sitkeää. Afrikassa on koko ajan nälänhätä, ja mä ihmettelen kuinka aikuiset tädit valittaa, kuinka me ei saatais jättää ruokaa, kun niillä ei ole mitään. Parempihan se on jättää, niin saa nekin edes jotain. Mä en tajua, miksi muiden pitäisi kärsiä, kun muut kärsii. Me emme voi auttaa Afrikkalaisia sillä, että jätämmä oman osamme syömättä. Ei, ei. Niin, että syökää ihmiset, syökää, mutta älkää toisianne!

Söin muuten tänään kalaa, jossa oli jotaan ihmeen limaa. Se oli aika etovaa.