Minä tässä mietin, että millaistahan on mennä aivan uutena oppilaana uuteen kouluun? Itse olen kokenut sen kolmannella luokalla, mutta silloin minulla oli tuttuja, joiden kanssa menin samalle luokalla, koska jouduimme vaihtamaan koulua. (entisessä koulussa oli vain 1. ja 2.luokat.) Se on varmaan aika jännää. Joskus mietin, että olisi ihana muuttaa niin että kaikki olisi ihan uutta, voisi aloittaa kaiken ihan puhtaalta pöydältä. Kukaan ei tietäisi millainen olen ja millainen en. Mutta se tuntuu myös palottavalta. Entä jos en saa kavereita, kun kaikilla on jo oma porukkansa? Pitääkö ne minua jonakin maalaistollona? Joka tapauksessa, joutuisin jättämään nykyiset kamuni, kaikki ihmiset joiden tavat ja outoudet ovat niin arkipäivää, vaikka en heidän kanssaan pahemmin viettäisi aikaa. Joutuisin jättämään rakkaan luokkani, vaikka siellä on jokainen oma ärsyttävä itsensä, myönnän ihan oikeasti tykkääväni heistä kaikista omalla laillani. Joo, en voi sanoa, että minun tulisi ikävä yhden pojan Venäjä-höpötyksiä tai sen muita tyhmiä älynväläyksiä, tai yhden pojan vinkumista, tai yhden tytön näsäviisastelua ja hajua. Mutta jokainen niistä kuuluu omalla laillaan siihen juttuun, meidän luokkamme ei olisi näin hyvä, jos siellä ei olisi niin montaa ihanaa ja omanlaista ihmistä. Meidän luokalle tuli juuri uusi oppilas, enkä osaa kuvitella millaista se hänelle on. Toivon kuitenkin, että hän sopeutuu pian meidän melko täydelliseen yhteisöömme, jossa jokainen on vähän hullu...

Luokka-aiheesta tulee jatkoa...