Juu, otan taas esille tämän minulle hyvinkin tärkeän asian, eli musiikin. Mä olen monesti miettinyt musiikin sanomaa ja kaikkea mitä se käsittää. Musiikkihan on yhtä laaja käsite kuin Venäjä (vanha vitsi...) ja sitä on montaa sorttia. On klassista, hip hop ja rap musaa, poppia, jazzia ja blusia, rockia ja heviä....Itseeni kolahtaa kaksi jälkimmäistä todella lujaa. Olen kuunnellut musiikkia aina, pienestä pitäen on meillä radio soinut. Tykkäsin ekalla ja tokalla luokalla mm. Nylon Beatista, joka oli yksi suosikeistani vielä viidennelläkin luokalla, mutta sitten se vain lopahti, miksi? Koska löysin rockin ja hevin ihmeellisen ja ihanan maailman. Neljännestä luokasta lähtien olen tykännyt Red Hot Chili Peppersistä, joka on yksi lemppari bändeistäni edelleenkin. Lisäksi aloin tykätä Don Huonoista. Viidennellä luokalla meillä oli musiikin tunnilla tapana viedä kukin kerrallaan oma suosikki biisinsä muille kuultavaksi. Mä vein Stratovariuksen Eagle heartin. Siitä se sitten varmaan lähti, ja kuudennella luokalla kun olin, alkoi täälläkin kuulua radio city, joka on siis jo lopettanut. Sen jälkeen en ole poppia vapaa ehtoisesti kuunnellut. Olen ihan myyty.

Mun mielestä musiikissa on tärkeää monikin asia, mutta etenkin se, ettei siihen koskaan kyllästy. Mulla on tällä hetkellä mp3-soittimessa vain 48 biisiä, joihin en ole kyllästynyt vieläkään, vaikka kyseiset biisit ovat olleet suosikkejani siitä lähtien kun ne olen ensimmäisen kerran kuullut. Eikä musiikki mielestäni saa vain olla iloista rallatusta taustalla, se on enemmän. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun kuuntelee oikein keskittyneesti jotakin todella hyvää biisiä. Musiikki on jotain järjellä selittämätöntä, näin sen minä koen. Ja puhun nyt tässä juuri siitä musiikista jota minä rakastan. Muusta en voikaan puhua, koska muita lajeja en todellakaan tunne kovin hyvin. En edes tiedä mitkä ovat listoilla tällä hetkellä. Hyvä musiikki herättää minussa tunteita. Se saa joku piristymään ja hyvälle tuulelle tai itkemään. Tämäkään ei ihan aina onnistu, mutta kun keskittyy, niin kyllä se siitä. Jos olen joskus huonolla tuulella, tekee hyvä avata vaikka radio ja kuulla hyvä biisi. Joskus on ihana kuunnella musiikkia ja ihan itkeä sen mukana. Mä olen joskus tehnyt niin ja se on jotenkin ihan ainutlaatuista. Se saattaa kuulostaa todella typerältä, mutta oikeasti on hyvä itkeä ilman mitään syytä. Tuntuu, että en mä sittenkään ole yksin tässä maailmassa, on mulla sentään musiikki.

Sitten tulen otsikon aiheeseen, eli kuka todella kuolisi musiikin tähden. Musiikkia tehdään suunnattomat määrät. tehdään hittejä ja huteja. Levyt myy tai ei. Mulle se ei ole kovin tärkeää. Olen samaa mieltä kuin kunnon hevarit ja rokkarit, musiikkia ei tehdä rahan takia, vaan itse musiikin takia. Minusta on todella hienoa, että on niinkin hieno tapa ilmaista itseään kuin musiikin kautta. Musiikilla voi ilmaista ihan mitä vain. Minä voisin sanoa, että voisin kuolla musiikin tähden. Jos jonkun ihmishenki olisi uhrattava, että musiikkia voisi taas kuulla, olisin varmaan valmis siihen. Se olisikin ainoa asia tässä maailmassa minkä vuoksi voisin kuolla. Musiikki on monelle ihmisellä top 5 tärkeimmissä asioissa, eikä sitä saisi ottaa kenestäkään pois.Eikä kenenkään musiikkimakua saisi arvostella. Jokainen tuntee ja kokee musiikin ihan omalla tavallaan, mutta tärkeintä on, että sen tuntee. Musiikki on minulle elämäntapa ja ilman sitä tuskin tulisin toimeen. Se on varmaan ainut asia josta olen riippuvainen.